perjantai 24. marraskuuta 2017

Peniksestä

Olen nainen, jolla on penis. Sellainen aika pieni. Joskus aiemmin olen aprikoinut, onko se liian pieni, mutta ovat siihen kumppanit olleet tyytyväisiä. (Näin pienimunaiset aina sanovat.)

Nykyään tykkään siitä, että se on pieni. Se on tyttömäinen ja söpö, eikä sen piilottelemiseksi vaatteiden alla tarvitse nähdä juuri lainkaan vaivaa. Sievä tyttökikkeli. Erityisesti silloin joskus, kun olen jaksanut ajaa kaikki karvat pois, se näyttää oikein kivalta.

* * *

Reilun vuoden olen käyttänyt hormonikorvaushoitoa. Siinä on kolme lääkettä: kaksi vähentää testosteronin määrää veressä ja yksi korvaa sen estrogeenillä.

Lääkkeet ovat vaikuttaneet penikseen aika paljon. Se vaikuttaa kenties jopa surkastuneen entisestään. Tai sitten vain näyttää siltä, koska olen vähän lihonut.

Erektiosta on tullut hankalaa. Sitä pitää houkutella paljon enemmän kuin aiemmin. Kyllä se vielä onnistuu, mutta ei mitenkään joka kerta, ja fiilisten ja halujen pitää olla kunnossa. Halukkuus on vähentynyt ylipäätään tosi paljon, mutta siitä kirjoitan joskus toiste.

Erektio myös katoaa paljon helpommin kuin ennen. Ei tarvitse kuin käydä joku väärä asia mielessä, niin usein pitää aloittaa alusta.

Toisaalta asenteeni erektiota ja melkeinpä koko penistä kohtaan on muuttunut. Suhteeni penikseen on muutoksessa.

Joskus koko penis ei kiinnosta ollenkaan, ja voin harrastaa seksiä ihan hyvin lähestulkoon ilman, että kukaan koskee penikseeni kertaakaan. Olen muutenkin sängyssä melko altruisti: kumppanin miellyttäminen on tärkeintä. Eikä siihen penistä tarvita.

Mutta on sellaisiakin päiviä, kun tekisi mieli harrastaa penis vaginassa -seksiä, eikä se vain millään onnistu. Silloin turhauttaa tosi paljon. Tulee epätoivoinen, epätyydyttynyt ja epätyydyttävä olo. Alan miettiä, että mitä minä tällä kullilla enää teen, kun ei se edes toimi.

Ehkä joskus päädynkin vaginoplastialeikkaukseen, kuka tietää. Vielä se ei ole tuntunut tarpeelliselta.

* * *

Peniksessä kiteytyy ehkä kipein kohta sukupuolenkorjauksessani: mitä enemmän kroppani näyttää siltä kuin toivon, sitä vähemmän se toimii, niin kuin olen tottunut. Joinain päivinä pärjään asian kanssa oikein hyvin, enkä välitä peniksen kohtalosta ollenkaan – toisina päivinä taas itkeskelen ja pelkään tuntematonta, impotenttia seksielämää.

Ja juu, onhan niitä erektiolääkkeitä. Kokeilin yhtä kerran, mutta sain saman tien reippaan paniikkikohtauksen sen lievistä sivuvaikutuksista, enkä ole uskaltanut kokeilla uudestaan. Ehkä joskus pitäisi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti